Henkilökunta on palannut lomalta!

Lomittajat on vapautettu tehtävistään ja vakinaiset ovat taas puikoissa. Reissussa isäntäväen kaipuuta helpotti nettikamera, joka oli sijoitettu siihen makuuhuoneeseen, jossa isäntäväki useimmiten nukkuu. Aamulla herättyämme avasimme ensimmäiseksi nettiyhteyden kameraan nähdäksemme, onko ketään isäntäväestä näkösällä. Joskus oli, joskus ei.

Tyytyväiseltä vaikutti isäntäväki palattuamme. Tässä Vertti antaa näytteen siitä, miten lattialla kieriskely voi olla mukavaa. Vertti toimii talvisin myös olohuoneen kissalämpömittarina eli mitä enemmän kissa aukeaa mahastaan ulospäin, sitä lämpimämpää on. Vaikuttaisi, että näin elokuussa takkaa ei vielä tarvitse lämmittää. Tosin ei ole vielä lämmityspuitakaan hankittuna.
 

 Eipä ole Onnikaan päässyt laihtumaan henkilökunnan poissaollessa. Ahmatti oli kuulemma tavoilleen uskollisena aina ensimmäisenä ruokakupilla. Ilmeisesti juuri Onni oli ylensyönnin seurauksena jälkimmäisen lomittajan iloksi oksentanut matolle. Kumma juttu, että aina niin tapahtuu silloin, kun me vakinaiset olemme poissa!
Kiitokset vielä lomittajille!

Henkilökunta lähtee lomalle

Kynsilaukkaajat jäävät siis tilapäishenkilökunnan hoitoon viikoksi. Henkilökunnalle tulee taatusti ikävä isäntäväkeä, mutta isäntäväelle sen sijaan on ihan sama, kuka täällä palvelee, kunhan ruokahuolto toimii...Ruokaa ja kissanhiekkaa on kyllä kaupasta kannettu selkä vääränä, joten kissanruokahyllyt suorastaan notkuvat tällä hetkellä. Se kun on se meiän Onni niin hyväsyömänen...

Tässähän se Onni taas taiteilee sohvan selkänojalla. Ja kyllä se siinä myös todella pysyy, kun vähän selkänojasta kynnellä tukea ottaa. Onkos se Onni muuten vähän omenalihava...?

Bergiuspalloa pihanurmella

Ellu on Kynsilaukkaajista se, joka jää aina ilman ruokaa. Ensin ruokakupille kurvaa Onni ja syö kupin melkein tyhjäksi. Onnin jälkeen viimeiset ruoanmurenet pistelee poskeensa Vertti ja viimeisenä ruokaa odottelevalle Ellulle jää vain tyhjä ruokakuppi. Uusi satsi ruokaa siis tarjolle. Jostain tyhjästä kupille ionisoituu taas Onni. Syö ruokakupin puolilleen, oksentaa usein saman tien (joskus jopa suoraan samaiseen ruokakuppiin) ja poistuu paikalta. Siinä vaiheessa uutta kierrosta odottelee jo myös Vertti ja kupille päästyään syö loput. Huoh! Kolmas kattaus on sitten yleensä se, jolla Ellukin saa lopulta syödä mahansa täyteen. Ihmetyttää vain tuo Kynsilaukkaajien keskinäinen marssijärjestys! Siis miksi ihmeessä muut antavat Onnin rellestää aina ensimmäisenä ruokakupilla ja jäävät itse taka-alalle odottelemaan vuoroaan?

Vertti rakastaa omenajalkapalloa (kuvan lajike Bergius, mutta Valkea Kuulas käy yhtä hyvin) ja tässä sitä taas harrastuksesta nautitaan ulkoilulla Papan kanssa. Jonkin verran koko pelikentän tilan hyväksikäyttämistä rajoittavat valjaat ja fleksi, mutta hauskaapa Vertillä näyttää olevan silti. Ei uskoisi tästäkään makoilun ekspertistä, miten äkkiä se käpälä tarvittaessa hereillä ollessa käy!

Onni nukkuu mielellään sohvan selkänojatyynyn päällä. Ilmeisesti se on sopivan pehmeä ja mukava juuri siihen tarkoitukseen. Noja ei ole kovin leveä eikä esim. isokokoisin Kynsilaukkaaja Vertti siinä pysy lainkaan. Melkoista taiteilua se näyttää Onnillakin olevan pysyminen siinä putoamatta, mutta sou vot, jos jalka vähän roikkuu, kun muuten on niin hyvä olla...

Ellu ja Onni siskonpedissä

Tässä Vertti-herra itse Villa Verttilässä kauniista elokuisesta päivästä nauttimassa. Näyttäisi olevan omiin (hiirellisiin?) ajatuksiinsa vaipuneena aavistamatta ollenkaan, että taas oli yksi paparazzi kärhöportin takana kameroineen kyttäämässä. Herra itse näyttää vähän utuiselta, mutta Jackmanii-kärhö on jo itsessään jälleen kerran vielä yhden kuvan arvoinen.

Taidanpa arvata, kumpi tässä on kumman viereen vääntäytynyt tyttöjen siskonpetiin. Muuten, kiellän ehdottomasti huomaamasta, kuinka likainen nojatuolin verhoilu oli! Huom! Siis oli. Tästä kuvasta sen koko totuuden vasta lopullisesti huomasin, mutta lika (ainakin suurin osa) poistettiin välittömästi kissojen poistuttua tuolista asianmukaisella puhdistusaineella pois poikkeen.

 

Meillä oli Vertin kanssa mehunkeittoakin tässä päivänä muutamana. Mustaherukoita tuli kahdesta vanhasta kitupensaasta vaivaiset 5 kg, mutta mehuksi ne tuli keiteltyä ja hyvin mehua tulikin, n. 5 litraa. Kuvaushetkellä Maija on keittolevyllä kiehumassa täynnä mustaherukoita ja Maijan laatikko keittiön pöydällä täynnä Verttiä. Sanomalehden sivut odottavat kuumennettavia mehupulloja sisälleen käärittäviksi ja uuniin laitettavaksi. Kyllä Vertistä oli tässä hommassa paljon apua, että kiitos vaan vielä kerran, pikku apurini!

The nightmare is back!

Tässä päivänä muutamana valjaissaoleva Vertti-herra nappasi jostakin (tyhjästä?) hiiren. Papa ei ehtinyt edes silmiään räpäyttää, kun hiiri oli jo Vertin kynsissä. Onneksi tällä kertaa hiiri pääsi Papan suosiollisella avustuksella pakenemaan.

The nightmare is back! Kummitus nähty jälleeen! Tällä kertaa ihan sisätiloissa olohuoneessa. Onneksi kummitus ei ole ainakaan toistaiseksi osoittanut minkäänlaista vihamielisyyttä meitä kohtaan...

Onni-neiti on löytänyt uuden nukkumapaikan. Se on jo vuosia sitten ostettu ihan siihen tarkoitukseen ja mm. kynsien teroitukseen tarkoitettu "kissatalo", jossa on kaksi erillistä nukkumapaikkaa. Tähän asti se ei ole kelvannut kenellekään, mutta nyt Onni sitten vihdoin "löysi" sen. Päänalusena näyttää olevan valkoharmaa hiirulainen ja oranssi kissanminttutyyny.

Kissa vieköön, mitkä silmät

Ellu-neiti seuraa Vertti-herran edesottamuksia pihalla Villa Verttilästä käsin. Vertti-herran omenajalkapalloilu näytti kiinnostavan kovin.

Peliväline on hallussa. Eihän ollut paitsio? Ei. Sitten vaan kohti maalia ja verkko tötterölle...Mitä? Ettei muka peliväline täytä EU-standardeja? Niuhotusta, sanon minä...

Onni-neiti pensashanhikkipuskaan piiloutuneena. Ei kai vaan Onnikin taas jahtaa niitä hiiriparkoja, joita silloin tällöin näköjään erehtyy valjaskissankin käpälän ulottuville. Onnia eivät borrelioosit ja punkit pelota, vaan se  saattaa viettää puskissa pitkiäkin aikoja toisin kuin Vertti-herra, joka herraskaisena kiertää kaikki "punkkipuskat" kaukaa.